Artsua 2023

Pariisin taivaan alla
Lauluja rakkaudesta, kaipuusta, kauneudesta, ystävyydestä, elämästä, meistä itsestämme.
La vie en rose, Padam Padam, Ła chanson des vieux amants.

Jorma Uotinen, laulu ja tekstit

Trio Avec
Jari Hakkarainen, piano
Petri Ikkelä, harmonikka
Helena Plathan, sello

Mikko Mattlar on helsinkiläinen dj, kotimaisesta musiikista kirjoittava tietokirjailija ja Radio Helsingin pitkäaikainen ohjelmantekijä. Tapahtumassa kuullaan dj-setti kiinnostavia ja tanssittavia biisejä kotimaisen musiikin menneiltä vuosikymmeniltä.

Petra Kinnunen on helsinkiläinen katutanssija, jonka tanssitaiteen skaala kattaa monipuolisesti eri tanssityylejä, pääpaino kuitenkin poppingissa, breikkissä ja hustlessa. Tanssin Petra on aloittanut
6-vuotiaana. Vuonna 2014 hän on valmistunut tanssijaksi Åsa folkhögskolanin katutanssilinjalta. Nykyään Petra opettaa tanssia useita tunteja viikossa ja on aktiivinen jäsen suomen katutanssi piireissä. Tanssitaiteen lisäksi Petra on taiteilija, joka maalaustaiteen lisäksi työskentelee saven, lasin ja käsitöiden
parissa.

Vantaalla kasvanut ja nykyään helsingissä asuva, Huyen Do, on aloittanut tanssin 14-vuotiaana. Hän on suorittanut tanssitaiteen erikoiskoulutuksen Footlightilla, jonka jälkeen hän toimi heidän edustusryhmässään eri tanssikilpailuissa ja esityksissä. Huyen on monipuolinen tanssija ja erityisesti syventynyt katutanssityyleihin. Tänä päivänä hän tanssii myös latinalaisia tansseja.

Petra Ja Huyen ovat tanssineet yhdessä vuodesta 2005. Yhdessä he ovat matkustaneet ympäri maailmaa ja osallistuneet kilpailuihin, workshoppeihin sekä mastercampeihin.

Molemmat tanssijat ovat esiintyneet paljon useissa eri kokoonpanoissa, mainoksissa, musiikkivideoilla ja artistien tanssijoina.

Opiskeli Sibelius-Akatemiassa ja Edgar Varése -konservatoriossa Pariisissa. Hän työskentelee Helsingissä kirkkomuusikkona sekä sovittajana ja säveltäjänä. Esiintyjänä Mikko on ensisijaisesti yhtyemuusikko ja improvisoija. Bandoneonistina hän on soittanut tangomusiikin parissa yhtyeissä sekä orkesterisolistina useissa Euroopan maissa.

Mikko esittää kernaasti lauluja, joissa on merkityksellinen teksti.

Seagull, performanssi

Maailman ehkä pienoisin, karkeansuloisa puulämmitteinen, koivuklapeja syövä, pyörillä reissaava tervatuoksuinen sauna asettuu Harri Kivi Showroomin edustalle lauantaina 2.9. klo 18-23. Roskisuima-allas jäähdyttää ansiokkaasti kipakintakin saunamieltä. Urbaani nuotiopiiri jossa Spede-grillissä makkarat tiriseen ja runous, musiikki saa betonisella kannella  taivaskantisen paikan. Syksyn aikaisin, jaettu ehtoohetki alleviivaa myötätunnon, yhteisöllisyyden, kaupunkikaveruuden merkitystä.
Oma pyyhe mukaan. Vapaaehtoinen saunamaksu. Tulitaidetta illan pimennyttyä.

Paikka: Harri Kivi Showroomin edustan Piazza. Hakaniemenranta 12, kansitaso.

Muuta ohjelmaa lauantaina:
Kirpputori Merihaan kannella klo. 10-14
Petanque-näytös Pallokentällä
Gebardi Merihaan kannella klo.17.30
Musiikkia Paikoitustalossa klo 20-23:
DJ Candle in the wind
Los acidos pinjatas

Joonatan Henriksson Trio vierailee Harri Kivi Showroomissa keskiviikkona 6.9. kello 19-20:30 osana Artsua-festivaalia. 

Joonatan Henriksson Trio on vuonna 2023 perustettu yhtye, joka koostuu kolmesta lahjakkaasta muusikosta, jotka ovat tavanneet toisensa Sibelius-Akatemian opintojen kautta. Yhtyeessä soittavat klarinettia Joonatan Henriksson, bassoa Otso Huhtala sekä rumpuja Veeti Hietala.
Yhtyeen musiikki koostuu sekä vanhoista, aikaa kestäneistä jazzstandardeista sekä hieman uudemmista jazzklassikoista. Yhtyeen ilmaisu pohjautuu 1950–1960-lukujen hardbop- ja modaaliseen
tyylilajiin. 

Joonatan Henriksson Trio toivottaa lämpimästi tervetulleiksi myös vierailevia laulajia, basisteja, rumpaleita ja puhallinsoittajia mukaan.

Rush ja Anew

Kollaasinomaisten maalausteni inspiroijana ovat olleet rakentamattomasta maisemasta tekemäni havainnot, kuten lahoavat kannot, kääpien ja lahottajasienten orgaaniset kasvustot ja ajankulumisen
tuomat muutokset ilman tiettyä mittakaavaa.

Käyttämieni työvälineiden jättämät jäljet ja vedot ovat joko vahvasti rakenteellisia, toisaalta akvarellimaisen läpikuultavia ja hauraita. Joskus uudet vedot poistavat aikaisempia jälkiä jättäen
jäljelle vain ääriviivat; onttoja ja avonaisia muotoja, jäänteitä jostakin suuremmasta kokonaisuudesta.

Maalaaminen on minulle tutkimusta erilaisten materiaalien ja maalausmetodien käytön mahdollisuuksista. Maalaukset voivat näyttää kaaokseen ajautuneilta palapeleiltä, joissa olen pakottanut
yhtyeenkuulumattomat palat sopimaan toisiinsa.

Other

Other No 3 ja No 6 ovat esimerkkejä kahdeksan samanvärisen, -kokoisen ja -muotoisen maalauksen sarjasta. Jokaisessa maalauksessa kolme ensimmäistä pistettä pystylinjassa niiden keskellä sijaitsevat
täsmälleen samoissa paikoissa. Tarkoitukseni on ollut luoda teoksen pinnalle täsmällinen, järjestelmällinen kuvio katkaistua pensselinvartta käyttäen, jossa pisteiden koko ja niiden välinen tila
olisi aina vakio. Intensiivisen, käsivaraisesti tapahtuvan maalausprosessin aikana ilmenevät luonnolliset ”virheet” muuttavat pisteiden paikkaa aiotuissa täydellisissä suoraviivaisissa rivistöissä. Tätä kautta tutkin maalausten yksilöllisyyttä sarjassa ja työskentelyn aikana tapahtuvaa muutosta. Kullakin maalauksella on lopulta oma yksillöllinen ”sormenjälkensä”.

The painting series “AutoMoto” introduction text

My life and artist studio are placed among the forests in the Finnish village Ratula in Kymenlaakso. This fact significantly affected and transformed my artistic visions and practice, which I reflect on in an ongoing painting series titled "AutoMoto" and “Solitude”.

Our house used to be a farmer's house and that's why you can find plenty of technical suppliers for repairing almost everything in the world. Except these, you can find huge piles of trashy stuff, mainly placed inside a big barn and surrounding outside area. I like harmony. This mess was making me depressed. One day, during the walk to the composter, with bio garbage, I noticed it. That trashy stuff has its own beauty! Suddenly I felt that they wanted to be painted. I portray car engines, tires, broken lawnmowers, and canisters of spoiled oils.The faded elegance and rust-stained surfaces, express for me the symbols of resilience and character. They stand as testaments to both - the fragility and strength of human beings. They remind us that beauty can be found even in the most imperfect and weathered forms. Each dent and scratch carries memories of the passage of time.

As technology advances and environmental concerns grow, the demand for alternative fuel sources has propelled the decline of gasoline. The rise of electric vehicles, powered by clean and renewable energy, has revolutionized the automotive industry. With my work, I ask significant and crucial questions: whether this is our path to an eco-friendly future?

People living in my neighborhood make heavy use of devices that require oil extraction because often there are no proper "greener" alternatives and sufficient financial support. The ecological demands continually lead to the loss of livelihood and forced departure from villages to cities. People, who had been working in connection with nature for generations, face troubles socializing in the city lifestyle and finding suitable jobs. Farming and forestry have always been a source of pride and a symbol of resilience for them. Losing traditional jobs erodes the sense of life purpose and pride in their work.

I’m an artist who cannot repair a car but I can fantasize about it.

“Auto-Moto” is a painting series of 30 oils on canvas of various sizes (40 cm x 40 cm - 200 cm x 200 cm). I began the series in May 2021.

Instagram

10 päivää elokuussa

Piirsin elokuun aikana kuvia pienistä ja huomaamattomista kasveista Itä-Helsingin luontoalueilla. Jotkut näistä kasveista muodostavat tumman vihreän maton metsien pohjalle tai ne pelkistetään siveltimen vedolla maalaukseen kuvaamaan esimerkiksi niittyä. Kasvien lajikirjo edellä mainitsemissani paikoissa on runsas mutta me näemme ne useimmiten tasaisen vihreänä massana. Viivyin näiden olioiden äärellä, jotka elävät piiloissa kivien väleissä sekä komeiden petäjien ja kuusien varjoissa. Kiinnitin huomiota niiden yksilölliseen olemukseen ja yksityiskohtiin.
Kesä on jo lopuillaan. Monet piirrosteni malleina olleista kasveista pudottavat kohta lehtensä ja peittyvät lumeen. Kuvieni välityksellä ne heräävät mielissämme vielä hetkeksi eloon - Merihaan harmaassa betonissa.

Jussi Pyky (s. 1985 Tyrnävällä, asuu ja työskentelee Helsingissä) on valmistunut Lahden Taideinstituutista vuonna 2009 ja Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi vuonna 2016. Hän on osallistunut aktiivisesti ryhmänäyttelyihin ja pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2009 lähtien. Hänen teoksiaan on muun muassa Seppo Fräntin taidekokoelmassa Kiasmassa sekä lukuisissa yksityisissä kokoelmissa. Pyky työskentelee piirtäen ja maalaten.

Veistäminen on tapani jäsentää kokemuksia ajasta ja tilasta. Teokseni ovat sarja kolmiulotteisia ideoita, jotka tuovat täydentäviä näkökulmia teemoihin, kuten  kerroksellisuuteen, syklisyyteen  ja ajan
läpinäkyvyyteen. ARTSUA-23 näyttelyn veistokset on tehty betonista, johon materiaaliina
assosioituvat lujuus, kestävyys ja brutaali arkipäiväisyys. Betonin luonteeseen liittyy kuitenkin myös hauraus ja murtuminen. Betonin käyttö taiteessa kääntää sen karheaksi, konkreettiseksi runoudeksi
kietoen ajalliset kerrostumat, keskeneräisyyden ja lopullisuuden epäsuhtaiseen tasapainoon.

Kuvanveistäjä Anssi Taulu (1969 Jyväskylän MLK) asuu ja työskentelee Hämeenlinnassa. Taulun taiteellinen työskentely on monipuolista. Veistosten ja installaatioiden lisäksi hänen
työskentelyynsä kuuluvat erilaiset ympäristötaideprojektit (Wasp Factories), kuratointi, grafiikka, piirustukset, videot sekä yhteistyöhankkeet muiden taiteilijoiden kanssa. Hänen teoksiaan on
ollut esillä Yhdysvalloissa, Isossa Britanniassa, Saksassa, Serbiassa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Venäjällä ja Virossa. Julkisia teoksia Taululla on Yhdysvalloissa Uticassa, Kankaanpäässä ja
Hämeenlinnassa. Hän on osallistunut lukuisiin yksityis- ja ryhmänäyttelyihin vuodesta 1994 lähtien, jolloin hän valmistui Kankaanpään taidekoulusta ja vuonna 2022 Kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta. Hän on Suomen Kuvanveistäjäliiton jäsen.

Ulkoavaruudellinen lautasmatka.
Avaruuslättypotpuri Merihaan Rembrandtin paistoksina. Tein tähdellisen itäisten makustuksien rakettimatkan pitsirihmastojen, kolibrien kielten silmän kääntöpiiriin. Pitsiset kraaterit, vuonot ja meteoripilvet ovat ulkoavaruudellisia välähdyksiä, tilanteita pinnan syvyyksistä.

Teoksissani sukellan abstraktin ja esittävän tajunnanvirran kuvastoon ja pössäytän outouden maiseman, jota ei ehkä ole olemassakaan muualla kuin villakoiraisena pölykasana mummon mökin sängyn alla. 

Harri Kivi

“I Will Survive “ - 2023.

Teos on installaatio, joka vertauskuvallisesti toimii pienenä diskona. Kuin vastapoolina keskellä Merihaan tiukkaa, ankean kovanharmaata fasinoivaa asuinympäristöä .Veistoksellinen ja maalauksellinen rutistettu Iridescent - filmi luo värivalojen kanssa tunteen konkretisoituneesta fantasiasta. Yhdessä ympäristönsä se kanssa luo vuoropuhelua, jossa erilaiset kokemukset ja havainnot materialisoituvat. Vaikkapa toivo tai epätoivo.
 

Uutisen maalauksissa on samankaltaisuutta. Usein ambivalentit esteettiset viittaukset luovat tilan jossa materiaalisuus alkaa elää omaa elämäänsä katsojan abstraktien projisointien mukaan muuttuen konkretiaksi . Teosten pinnassa on tarkentunut ote läsnäolosta ja tästä hetkestä. Maalaus sosiaalisena prosessina vie katsojan omaan materiaaliseen maailmaan. Tässä taiteilija kokee olevansa omimmillaan. Uutisella on ollut lukuisia näyttelyitä niin Suomessa kuin Euroopassa. Hän on edustanut Suomea Venetsian biennaalissa vuonna 1997. Uutisen teoksia löytyy useista merkittävistä suomalaisista ja kansainvälisistä yksityisistä ja julkisista taidekokoelmista, kuten Saastamoisen säätiöstä EMMAsta , Nykytaiteen museo Kiasmasta ja Helsingin Taidemuseosta, sekä monista ulkomaisista kokoelmista, mm. Tukholman Moderna Museetista, Tanskan Louisianan Museon ja Buffalon AKG Museon kokoelmista. Suomi - palkinnon hän sai v. 2006 .Taiteilija asuu ja työskentelee tällä hetkellä Helsingissä ja Berliinissä.

Marianna Uutinen CV

Takalo-Eskola tuli julkisuuteen 1960-luvun alussa runoilijana ja kirjoittajana. Hän avusti Pentti Saarikosken perustamaa Uutta Kirjallisuuslehteä ja julkaisi kaksi runokokoelmaa 1960-luvulla.[1] Sana ja kirjoittaminen oli Takalo-Eskolalla mukana myöhemminkin, mutta 1970-luvulla hän alkoi suuntautua kuvataiteisiin. Hän tutustui Elonkorjaajat-ryhmään ja piti ensimmäisen näyttelynsä Elonkorjaajien Halvat huvit -galleriassa vuonna 1971.[4]

Takalo-Eskola yhdistää usein taiteen eri lajeja. Hänen teoksensa ovat Elonkorjaajien tapaan usein ennakoineet ajassa liikkuvia taiteen ilmiöitä. Hän teki käsitteellisiä teoksia jo ennen kuin ilmiötä Suomessa tunnettiin.[4] Takalo-Eskola teki myös performanssin tyyppisiä esityksiä jo 1970-luvulla. Silloin niitä nimitettiin esimerkiksi 'metsäteatteriksi'. Hän dokumentoi luontoperformanssejaan valokuvaamalla. Yksi valokuvin tallennettu performanssi oli nimeltään Yritys ylittää suo, kuvissa mies rämpii suossa kuin uppoamaisillaan.[5] Takalo-Eskolan tunnettuja performansseja on hänen Kuvataideakatemian rehtoriksi tulonsa yhteydessä järjestetty epävirallinen akti, jossa avusti professori Radoslaw Gryta. Juhlalliseen aktiin kuului puhe, jonka Takalo-Eskola piti alastomana vain iholle maalatussa frakissa.[6]

Oulaisiin Takalo-Eskola suunnitteli vuonna 1991 paljastetun lähes 30 metriä korkean teoksen Maailman varanapa.[7] Viimeaikaisessa tuotannossaan vuosina 2007 - 2015 hän on viljellyt muun muassa kollaaseja, joissa toisilleen kaukaisetkin elementit kohtaavat aikoja muunnellen. Kollaasit on usein tehty tietokoneavusteisesti.lähde?

Monet Takalo-Eskolan teokset ovat omakuvia tai muuten omaelämäkerrallisia. Hän myös signeeraa teokset näkyvästi ja päivää ne tarkasti.[8] Teosten elementtejä ovat usein ihmiskeho, alastomuus ja luonto. Alaston keho kuvaa ihmisen avuttomuutta ja vieraantumista luonnosta. Maalauksissa on kuvan, filosofisen julistuksen ja geometristen muotojen yhteiseloa. Puhtaat värit ja värikontrastit ovat ominaisia Takalo-Eskolalle. Maalauksissa on performanssien tapaan myös myyttisyyttä ja rituaalinomaisuutta. Takalo-Eskola saattoi esittää töitään purkutalossa tai pitää näyttelyn metsän puille. Hänen mukaansa niin taide kuin rakkauskin elää harrastelijoiden varassa.

Pamela Brandtin mukaan ”se mikä on syvimmin henkilökohtaista on myös syvimmin yleistä”. Ajatus on samalla sekä suuri että arkinen ja itsestään selvä: kaikkihan me olemme samojen reunaehtojen kanssa eläviä samankaltaisia luontokappaleita ja pohjimmiltaan samanlaisten kulttuurien tuloksia. Juuri tällaisia ovat Brandtin maalaukset. Niiden aihepiiri on usein banaali ja helposti tulkittavissa oleva: arpakuution voi viitata vaikka sattumaan, viinirypäle hedelmällisyyteen ja sen metamorfoosina syntyvä helminauha ”olemisen suureen ketjuun” ja ne yhdessä luonnon ja kulttuurin jakamattomuuteen, vesi sen puutteen kautta janoon ja pöytä vaikka taidehistorian kautta paikkaan, johon asioita asetellaan representoitavaksi tiettyjen konventioiden mukaan. Brandtin maalauksissa yksinkertaisille asioille tapahtuu kuitenkin jotain outoa; hän ei asettele asioita esittääkseen niitä tai niiden muutoksia esimerkiksi suhteessa valoon tai näkevään silmään vaan pikemminkin erilaisilla muodonmuutoksilla, vinouksilla ja epämuotoisuuksilla tuo tuttuun elementtejä, joita leimaa selittämättömältä tuntuva outous. Arkisen ja näkyvän maailman muodot muuttuvat ”sisäisen maailman muodoiksi”, joiden logiikka saattaa muistuttaa unen logiikan sijaan sitä hetkeä, jossa valve on muuttumassa uneksi. Juuri rajakohdat ja rajapinnat ovat Brandtin keiskeistä aluetta – ja metamorfoosit, se miten tuttu muuttuu tuntemattomaksi ja ehkä jopa hieman pelottavaksi ja luo maalaukseen sitä kautta tilan, joka ei ole enää pelkästään sommittelullisten elementtien luoma tila vaan pitää sisällään halua, pelkoa, ehdottomuutta, pakkoa, seksuaalisuutta ja myös ahdistusta mutta yhtä lailla riemua. Juuri siksi ”yhteensovittamattomuuksien yhdessäolo on tärkeää”.

Kaikki on tuttua ja helposti tulkittavaa, mutta juuri yhdessäolo tuottaa myös katsojalla sen selittämättömän tunteen, jonka vain maalaus pystyy tuottamaan. Brandtin sanoin: ”En tietenkään maalaisi, jos tavoittaisin sanoilla sen mitä etsin.” Vain maalaus ja sen elementit voivat kertoa – tai ehkä pikemminkin ”vihjata”, kuten Brandt sanoo – sellaisia asioita, joita vain maalaus voi kertoa. Tämä on tietenkin mihinkään johtamaton kehäpäätelmä, mutta juuri samanlaisessa kehässä – arkisten tulkintojen laajentamisessa rajoilleen – syntyy se hetki, jota myös Brandt tavoittelee. Se ei ole osa päämäärähakuista projektia – tässä on teos, tulkitse se – vaan katsomisen hetkellä syntyvää ”ei-tietoa”, kuten ranskalainenfilosofi Georges Bataille asian on ilmaissut. Tällainen välähtävä hetki antaa aavistaa sen syvimmän kysymyksen perimmäisen vastauksettomuuden.

Kaikkien mahdollisten Brandtin maalauksista löytyvien tunnetilojen keskeisin onkin ehkä juuri ihmetys – ihmetys olemisen edessä, perustavaa laatua oleva eksistentiaalinen ongelma, joka on myös täysin arkisesti ja naiivisti kaikkien tavoitettavissa. Toisinaan meille kaikille olisikin tervetulleesti Brandtin tavoin – vaikkapa hänen maalaustensa äärellä – todeta yhtä aikaa banaalisti ja syvällisesti: ”Onhan se kumma juttu, että on olemassa jotakin.”

Otso Kantokorpi, taidekriitikko, tietokirjailija, toimittaja.

CV

Levyseppähitsaaja-taustainen Miiro Junttanen on harrastanut kuvataiteita puolitoista vuotta ahkerasti. Hän jopa hakeutui opintielle HEO:n vuoden kurssille josta keväällä 2023 sai stipendin.

Taiteiden löytäminen osaksi omaa hyvinvointia ja henkistä kasvua on aina erityistä. Suuremmoisten tähtien, mestarikonkareiden sekaan oli syytä nostaa ainakin yksi nuori jolle taiteen saunapolku on leimallisesti vielä alussa. Harrastamisen merkityksestä arjen hyvinvoinnille, mielenmaisemille ei voi koskaan liikaa korostaa.

Hänen teoksensa Kallio pääsi myös osaksi yhden Artsua23 julisteen taustakuvastoon.